maanantai 31. lokakuuta 2016

Metsäviikko – eli kuinka tappaa stressi ja herättää luovuus

Tunnistin jo aiemmin syksyllä stressin merkit itsessäni: rikkonaiset yöunet, luovuuden katoaminen, puuduttava suorittaminen, väsymys ihmiskontakteihin ja yleinen tyytymättömyys. Syysloman ajaksi tarjoutui mahdollisuus pitää lomaviikko – sekin tuntui aluksi kovin hankalalta ja jopa ärsytti!



Tein itselleni listaa asioista, jotka saavat luovuuden heräämään ja laskevat stressitasoa. Sain listaani yhden sanan: metsä. Metlan tutkimuksissa on selvitetty, että jo viisi minuuttia metsässä riittää kohentamaan mielialaa. Itse koen metsälenkeillä ja metsässä oleillessani rauhoittuvani jopa paremmin, kuin meditaation tai joogan avulla. Olen luonteeltani tekijä – metsässä voin kulkea, puuhastella, nuotioida ja löytää tekemisen kautta rauhaa.



Julistin lomani ajaksi metsäviikon. Metsäviikolla vietin joka päivä aikaani metsässä yksin tai yhdessä – perheen tai ystävien kanssa. Puiden halailun sijaan keskityin kuuntelemaan, hengittämään ja hymyilemään. Ensin partiolaistakin paleli ja syksyinen sää ärsytti. Pipo kutitti, aurinko loisti poissaolollaan ja sumun seasta ei Levitunturia meinannut erottaa ollenkaan.

Kolmantena päivänä huomasin jo aamulla odottavani metsän rauhaa. Kaipasin rauhallista hiljaisuutta, ajatusten selkeyttä ja hyvää tuulta. Aamukahvi maistui nuotiolla paremmalta, kuin aikoihin kiireisen reissusyksyn aikana.


Viikon viimeisinä päivinä huomasin, että lyhytkin pyrähdys lähimetsässä herätti uusia ajatuksia – pohdin mielessäni pyörineitä asioita ja ongelmia aivan uusien näkökulmien kautta. Metsäviikko oli tuonut perspektiiviä ja järjestystä ajatuksiin.

Metsäviikko taitaa jäädä tapoihin pysyväksi osaksi syksyä, miksei muitakin vuodenaikoja. Valo, happi, hiljaisuus ja etäisyyden ottaminen arkeen sopivat minulle. Viikon jälkeen koen olevani levänneempi ja levollisempi – silmäpussitkin ovat pienentyneet. Zen!




sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Happy Halloween!

Halloween – villi, ihana, värikylläinen juhla! Kaupallisuudestakin Suomessa moitittu Yhdysvalloista rantautunut juhla on paluumuuttajan mieleen. En ole koskaan pitänyt verisistä nakkisormista tai aivokakuista, mutta kurpitsat ja koristeet tuovat aurinkoista valoa Suomen syksyyn. Ehkäpä juhla on itselleni erityisen tärkeä, sillä kaukokaipuu ulkomaille on voimakkaimmillaan aina näin loka-marraskuussa.


Olen Facebookin "On this day" -työkalun suurkuluttaja. Vuosien takaiset muistot some-virrassani hymyilyttävät joka päivä. Tänään sain ihastella neljän vuoden takaisia kuvia Dallas Arboretumista ja pumpkin patcheilta. Aurinkoinen syyssää, nauravat lapset ja hellyyttävät naamiaisasut toivat aamukahvin lomassa hymyn huulille. Ei ole enää meidän perheessä Sesame Street -faneja!


Sinisen Suomi-kodin pihalle ei tänä vuonna venytelty hämähäkinseittejä ja luurankoja. Koti pukeutuu hyvin vähäeleisesti muutamaan kurpitsaan, mutta niiden herättämät muistot tuovat terassille lämmintä Texas-henkeä. Kynttilöitä on taas hamstrattu kaapit täyteen, jotta syksyn pimeydestä selvitään! Etelä-osavaltioiden jenkki sisälläni hytisee jo talven tuloa, sisukas suomalainen taas kaipaa kirpeitä pakkaskelejä ja höyryävää hengitystä tunturissa. Onneksi lokakuu – ei kenenkään suosikki – loppuu pian!