Usein sanotaan, että joulu on pysähtymisen ja hiljentymisen aikaa. Pysähtyminen voi tulla harkitusti ja odotetusti: pitkän syksyn jälkeen koittaa rauhan ja loman aika. Pysähdys voi tulla myös yllättäen – suuret muutokset elämässä, kuoleman kohtaaminen, suru tai uuden elämän alku pysäyttävät kesken joulukiireiden. Oma arkinen pysähdykseni tuli, kun kiireisen syksyn jälkeen unohdin sanat. Suuren salin edessä, kokeneena puhujana, en enää muistanutkaan mistä minun piti puhua. Pysähtyminen tuli kesken kiireen hyvin konkreettisesti luokseni: “Pidetään tässä välissä pieni tauko ja jatketaan sen jälkeen.”
Jokainen voi olla tähti, kun kaikki arjessa sujuu hyvin. Elämä luistaa, huolet ovat arkisia tai niitä ei ole ollenkaan. Pysähtymisen hetkiä tulee kuitenkin jokaisen elämässä. Kukaan ei välty niiltä. Joskus ne yllättävät meidät, ovat ikäviä tai raskaita. Joskus taas pysähtyminen on täynnä iloa ja toivoa, jopa juhlaa. Pysähtymisen hetkellä pohdimme usein meitä suurempia asioita. Etsimme syitä ja seurauksia, tarkoitusta ja päämäärää tulevaan.
Eteenpäin pääsee, kun uskoo johonkin itseään suurempaan. Kun elämä pysäyttää, ei oma ymmärrys ja läheistenkään kantokyky aina riitä. Pohdinta täytyy tukea johonkin suurempaan tarkoitukseen. Tämä tarkoitus ja usko on meillä jokaisella henkilökohtainen ja erilainen. Mikä on sinun tarkoituksesi ja se sinua suurempi, johon uskot?
Joulu tarjoaa meille hyvän hetken pysähtyä myös harkitusti – kaivaa villasukat esiin, maata sohvalla, kävellä luonnossa, hiljentyä ja tutkia elämää. Pitää pieni tauko ja jatkaa sen jälkeen. Millainen on sinun taukosi? Joulun hiljaisuus ei ole tyhjyyttä vaan usein täynnä vastauksia.
Toivotan sinulle rauhallista ja hiljaista joulua. Pidä pieni tauko!
Teksti on alunperin julkaistu Kalevan Sielun silmin -blogissa 20.12.2016: http://www.kaleva.fi/blogit/kalevan-blogit/sielun-silmin/33/pysahdy-ja-anna-pysahtya/6054/
