Pyykkäystä äitini äänellä

Pesukone ikään kuin unohtui minulta muutamaksi viikoksi. Kenelläkään ei perjantaina enää ollut puhtaita vaatteita. Olen siis pessyt seitsemän koneellista pyykkiä viikonlopun aikana, eikä pyykkikorin pohja vieläkään häämötä. Löysin itsestäni aivan uusia nalkutussävytteisiä puolia pyykkiurakkani aikana. En ole siitä ylpeä – varmasti moni muu kasvattaja olisi hanskannut tilanteen kannustuksen ja posin kautta. Minä en.  

Tai no, oikeastaan ne eivät olleet laisinkaan uusia puolia. Uskon, että en ole ainoa äiti, joka näitä totuuksia pyykätessään latelee virkaäänellään.  Tiedän varmaksi, että ainakin minä olen teininä kuullut nämä lauseet (rakkaan, viisaan, ihanan) äitini suusta (virkaäänellä).  

”Onko se nyt ihan mahdotonta tyhjentää taskuja, ennen kuin tuo pyykit pyykkikoriin?”

”Voisitteko ystävällisesti edes JOSKUS ottaa kalsarit pois farkuista ja sukat lahkeista, ennen kuin tuotte pyykit koriin?”

”Miten on MAHDOLLISTA, että taskusta löytyy puolikas kolme viikkoa vanha omena?!”

”Nyt ETUNIMI SUKUNIMI PULKKINEN tulet itse tänne ja lajittelet nämä pyykkisi!”

”Kun MINÄ olin nuori, niin pesin itse pyykkini!” (Sori äiti, jäin kiinni valheesta… En tainnut sittenkään.)

”Jos hupparia on pidetty vain yhtenä päivänä, niin se ei kuulu pyykkikoriin!”

”Joka kerta, kun käy suihkussa, ei tarvitse ottaa uutta pyyhettä käyttöön!”

”Jos ei ole puhtaita vaatteita, voi syy olla siinä, että ne lojuvat oman huoneen lattialla!” (tai siinä, ettei kukaan kahteen viikkoon pessyt pyykkiä myöskään pyykkikorista)

”Jos minä pesen ja viikkaan ne, niin sinä voit kyllä aivan varmasti viedä ne paikoilleen!”

”Kuulkaa, nämä puhtaat ja viikatut pyykit on olleet tässä portailla jo monta päivää. Ne kuuluu viedä yläkertaan ja paikoilleen, kun kulkee ohi!”

”Tämä pesukone muuten toimii muidenkin, kuin äidin toimesta!”

No niin, olen rauhoittunut. Seitsemän koneellista on pesty ja suurimmaksi osaksi myös viety paikoilleen. Omat puhtaat pyykkini odottavat vielä pinoissa kodinhoitohuoneessa: en ole saanut niitä edes portaille poimittavaksi mukaan, saati yläkertaan vaatekomeroon paikoilleen. Enkä taida ihan heti saadakaan. 

Äiti, pliis, voitko tulla vähän komentaan? Se saattaisi auttaa! Ja kiitos, kun pyykkäsit!

Travellers' Choice Kluuvissa

Ah, pieni blogini alkaa kääntyä business-matkailun blogiksi! Täällä taas, tällä kertaa Kluuvissa. Tällä reissulla yhdistyy business ja pleasure, kun jään työpäivän jälkeen kaupunkiin oman koti-insinöörini kanssa. Kun perheessä on kaksi reissaavaa vanhempaa, käy joskus niin hyvä tuuri, että ollaan samassa paikassa samaan aikaan.

Koska viikonloppu ei ole vain työreissu, päätin rikkoa rutiineja ja hieman arastellen varasin Pressan sijaan huoneen Glo Hotel Kluuvista. Pressa brändäytyköön arjessani työreissuhotelliksi. Seurailen TripAdvisoria monessa matkailuun liittyvässä asiassa, joten sieltähän se tämäkin hotelli löytyi. Glo Hotel Kluuvi onkin vuoden 2017 Tripadvisor Traveller's choice top 25 listalla numero 11.

Terkkuja respasta!

Sisäänkirjautuminen oli TÄYNNÄ väkeä ja vähän jo kaipailin Pressan avaraa aulaa, mutta huone ja asiakaspalvelijan aurinkoinen hymy hälvensivät kalvavan Pressa-ikäväni. Tiesin, että teen iltapäivällä pari tuntia töitä hotellilla odotellessani insinööriäni, joten painotin varauksessa työskentelytilaa huoneessa. Sitähän riittää!

Luxe-huoneessa riittää tilaa ja valoa, ihanaa!

Mutta erityisen ihana yksityiskohta huoneessa on upea pinkki tuoli! Jonkin värikkään kirkkaan tuolin voisin itsekin ottaa makuuhuoneeseeni. Ikkunat aukeavat suoraan Aleksanterinkadulle ja toisella seinällä Kluuvikadulle. Suihkusta on avoin näkymä isoista ikkunoista ulos – on siinä onneksi myös verhot meille häveliäämmille suihkuttelijoille. Joka tapauksessa luonnonvalo suihkussa on aika luksusta!

Lauantaiaamuna kahdeksalta Aleksanterinkatu oli hiljainen. Maisema huoneemme ikkunasta oli surrealtistinen: Suomen kiireisin katu täynnä hiljaisuutta, tyynenä. Turisteina suuntasimme aamukävelyn tietenkin isolle kirkolle. Luther tervehti meitä sisällä yhdessä saksalaisen turistijoukon kanssa. Reformaation juhlavuosi tuntui ja kuului luissa ja ytimissä – saksaksi.

Puuroa, Bose ja kirja

Terkut lentokentältä! Starbucksin nurkassa on mun etätyöpiste tämän iltapäivän, ennen lennon lähtöä. Osaan ulkoa Norskin aikataulut Oulu - Helsinki välille. Se on ihan kätevää, kun aikataulut muuttuu ja sumplin jommassa kummassa päässä menojani. Päädyin jo syksyllä ostamaan aina vain Flex-lippuja, että säätämisen aiheuttama ajanhukka (ja ylimääräiset maksut) minimoituu.

Lennoilla on pari must-juttua, joista en luovu. Oulun lentoasemalla saa haudutettua kaurapuuroa joka aamu. Aamulennolle kurvatessa tietää siis aina, että aamupala odottelee kentällä.

Syksyllä sain käyttööni Bosen vastamelukuulokkeet. En tiedä miten olen selvinnyt ilman näitä! Kuuliaisesti pidän kuulokkeet pois korvilta turvallisuusselostuksien ajan, mutta kun se on ohi, alkaa ihanan hiljainen 50 minuuttinen Bosen kanssa. Kuulokkeet poistavat tehokkasti kaiken ympäröivän melun, jopa lentokoneen jylinän. Pakko sanoa, että on näitä käytetty kotonakin ja hyvin ne pärjää myös pienten poikien aiheuttamalle melulle.

Bose on myös hyvä kaveri silloin, kun reissussa tekee etätöitä kahviloissa tai hotellilla. 

Lennoilla en osaa tehdä koneella töitä. Vieruskaverit häiritsevät keskittymistä ja muutenkin tärinä ja hälinä ympärillä vie keskittymisen. Lukemiselle on sen sijaan aikaa! Nyt mukana kulkee Gretchen Rubinin Onnellisuusprojekti.  ”Päivät kuluvat hitaasti mutta vuodet nopeasti. En keskity tarpeeksi asioihin, joilla on oikeasti väliä.” Näin alkaa herttainen, viihdyttävä, herättävä ja hauska opus prjoketimuotoiseen elämän onnellistamiseen. Sopii kaltaiselleni ratkaisukeskeiselle bullet point -ihmiselle!

Tärkein matkavaruste on kuitenkin kahvi. Ihana, rakas kahvi! Triple shot espresso ja maitovaahtoa päälle: maailman paras päivä taas edessä!

Hiljaisuus Pressassa

Terkkuja taas toisesta kodistani Pressasta. Onnistuin taas säätämään varaukseni kanssa pariinkin otteeseen (aina muuttuu aikataulut!) – respan asiakaspalvelu oli jälleen kerran timanttista. Tiedättekö, on todella hienoa, kun voi luottaa jonkin yrityksen jatkuvaan hyvään asiakaspalveluun. Kyse ei ole vain yksittäisestä iloisesta sattumuksesta, vaan tasaisesta varmuudesta.

Vielä kuului remontin ääniä, kun heitin laukun huoneeseen iltapäivällä, mutta kello kuuden jälkeen ei ole kuulunut mitään. Tämän vuoden aikana ymmärtääkseni pitäisi olla lähes koko Original Sokos Hotel Presidentin remontti valmis. Huoneeni teemakin on tällä kertaa Hiljaisuus, ah.

Pistokkeita on joka puolella myös tässä huoneessa <3

"Koe hiljaisuus ihan keskellä kaupunkia. Hiljaisuus on suomalaiselle mielentila. Hiljaisuus-teemainen huoneemme on sinun tilasi. Nauti sen rauhallisista väreistä. Käy lepäämään. Hengitä syvään."

 Hiljaisuus on Ivana Helsingin huoneista tähän mennessä seesteisin. Rakastin Sisun vahvoja värejä, mutta Hiljaisuus luo mukavan rauhallisen tunnelman. Siinä, missä Sisu oli kunnon powerhouse-huone ja Juhannus täynnä romantiikkaa, tekee Hiljaisuus -huoneesta mieli lähteä joogatunnille tai meditoimaan. Aamulla suuntaan kuitenkin joogastudion sijaan asiakkaalle, joten hetken hiljaisuus tulee tarpeeseen.

Hiljaisuus onkin nappivalinta tälle viikolle. Ivana Helsingin huoneista puuttuu enää testilistaltani Satumetsä ja Talvimyrsky. Niihin suuntaan ehkä ensi kerralla!

Juttua Sisusta

Juttua Juhannuksesta